Moonlight

"Vuosikymmenen hienoimpia elokuvia" ★★★★★ HS 

Elokuva voitti sunnuntaina 26.2. parhaan elokuvan Oscar -palkinnon! Lisätietoa täällä!

"… a flat-out masterpiece." Rolling Stone

Moonlight on sesongin palkituin elokuva - se on voittanut 97 eri palkintoa ympäri maailmaa: mm. Critic's Choice Awards (mm. paras ensemble), Gotham Awards (mm. paras elokuva) ja se voitti juuri sunnuntaina 8.1. parhaan draamaelokuvan Golden Globe -palkinnon. Lisäksi mm. The New York Times on valinnut Moonlightin vuoden parhaaksi elokuvaksi.

Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti 3 (paras elokuva, paras käsikirjoitus, paras miessivuosa)!

 

Moonlight on ajaton kertomus ihmisten välisestä yhteydestä ja itsensä löytämisestä. Elokuva kertoo herkästä nuoresta miehestä, joka yrittää löytää oman paikkansa maailmassa levottomalla asuinalueella Miamissa. Elokuva pureutuu elinvoimaisesti amerikkalaiseen nykyelämään ja puntaroi voimakkaan henkilökohtaisella otteella identiteettiä, perhettä, ystävyyttä ja rakkautta. Moonlight kuvaa koskettavalla tavalla niitä hetkiä, ihmisiä ja tuntemattomia voimia, jotka muovaavat elämäämme ja tekevät meistä sellaisia kuin olemme.

 

”Nuoren pojan kasvusta kertova Moonlight on vuosikymmenen hienoimpia elokuvia. Moonlightille löytyy vertailukohtia huippuelokuvista, mutta se on täysin oma itsensä, vavahduttava.

MIES ja poika kävelevät sinisenvihreään rantaveteen. Poikaa jännittää, mutta meri houkuttaa. Mies kannattelee kelluvaa poikaa käsillään ja sanoo: ”Olet maailman keskipisteessä.” Juuri siltä Moonlightin katsominen tuntuu. Elokuva on kuluvan vuosikymmenen hienoimpia ja jättää syvän jäljen, niin tunnetasolla kuin – jo nyt voi ennakoida – elokuvakulttuuriin. Yksinkertaisimmillaan Moonlight on mustan pojan kasvukertomus, mutta siihen sisältyy kokonainen aika, kulttuuri ja kohtalo.

Parikymmentä vuotta kattavassa, lähinnä Miamiin sijoittuvassa ja kolmeen lukuun jakautuvassa tarinassa poikaa, Chironia, näyttelee kolme eri-ikäistä nuorta näyttelijää. He ovat kaikki erinomaisia.

ALAKOULULAISENA luokkatoverit kutsuvat ujoa Chironia nimellä Little (Alex Hibbert). Kiusattu poika kohtaa Kuubasta Yhdysvaltoihin muuttaneen ­Juanin, josta tulee isättömän pojan turva ja rohkaisija. Vangitseva Mahershala Ali näyttelee Juanin lyhyen, mutta keskeisen roolin herkästi ja hiljaisella voimalla.

Chironin äiti Paula vajoaa tarinan edetessä yhä syvemmälle huumeriippuvuuteen. Roolissa Naomie Harris löytää täsmälleen oikean tasapainon raivon, hellyyden ja epätoivon välillä. Paulan suhde poikaansa häilyy läheisriippuvuuden ja hyljeksinnän välillä.

Yhtenä julmana hetkenä hän haukkuu pientä poikaansa hintiksi. Chironin fyysinen epävarmuus ja hämmennys omasta seksuaalisesta identiteetistään on Moonlightin punainen lanka. Lukioikäisenä Chiron (Ashton Sanders) on yhä ulkopuolisempi eikä löydä sanoja tunteilleen. Meren rannalla hän kokee jälleen merkityksellisen hetken, kun lapsuuden ystävä Kevin (Jharrel Jerome) ymmärtää Chironin viattomuuden ja fyysisen kaipuun.

ONNI on ohikiitävä. Nyky­päivään tultaessa Chironista on tullut Black (Trevante Rhodes), lihaksikas kovanaama. Elokuvan kolmas luku kysyy, voisiko hellyys ja yhteys toiseen ihmiseen vielä tuoda hänelle vastauksen olennaiseen: ”Who is you Chiron?”

Ohjaaja-käsikirjoittaja Barry Jenkinsin ote on visionäärinen. Moonlight avautuu moneen suuntaan, kutsuu ymmärtämään ja tuntemaan. Jenkins yhdistää hienovaraisella tavalla risteäviä, jopa vastakohtaisia juonteita. Hänen elokuvansa on yhtä aikaa intiimi ja eeppinen. Se on kuvaus ihosta ja kosketuksesta, mutta myös mielestä. Sanotuista ja sanomatta jääneistä sanoista, väkivallasta ja arkuudesta.

Kertomus nimenomaan mustasta amerikkalaisesta kokemuksesta ja mustasta maskuliinisuudesta – jopa niin, ettei valkokankaalla näy käytännössä yhtään valkoihoista hahmoa – ja samalla täysin universaali.

KERRONNALTAAN Moonlight on puhdasta nautintoa. Nicholass Britellin jousi- ja pianopainotteinen musiikki soi riipaisevan uljaana. Kuvaaja James Laxtonin kamera tuntuu hengittävän Chironin mukana. Nimensä mukaisesti elokuva hohtaa sinistä kuunvaloa, toisinaan sävyttyen turkoosiin tai tummaan roosaan. Kaikesta paistaa tekijöiden tarkka ajattelutyö, mutta mikään ei tunnu teennäiseltä tai pakotetulta.

MOONLIGHT sai ansaitusti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta ja Jenkins ensimmäisenä mustana elokuvantekijänä ehdokkuudet ohjauksesta ja käsikirjoituksesta (perustuen Tarell Alvin McCraneyn näytelmään In Moonlight Black Boys Look Blue) elokuvasta, joka on lisäksi ehdolla parhaaksi elokuvaksi. Parin viikon päästä selviää, tuleeko hänestä ensimmäinen parhaan ohjaajan Oscarilla palkittu musta elokuvantekijä.

Saavutuksena ja teoksena Moonlightille voi hakea vertailukohtaa sellaisista amerikkalaisista huipputöistä kuten Todd Haynesin Carol (2015) ja Ang Leen Brokeback Mountain (2005), jotka molemmat käsittelivät tukahdutettua seksuaalisuutta, sekä Richard Linklaterin arkisen kauniista kasvukertomuksesta Boyhood (2014) ja Benh Zeitlinin satumaisesta lapsuuskuvauksesta Beasts of the Southern Wild (2012). Merta rakastavan Chironin hengenheimolainen on myös François Truffautin klassikon 400 kepposta (1959) Antoine Doinel.

Moonlightia ei tarvitse verrata mihinkään. Se on täysin oma itsensä, lohdullinen ja vavahduttava elokuva. Viimeistään viimeiset kuvat salpaavat hengen.”  

Anna Möttölä ★★★★★ HS

” … a visually ravishing portrait of masculinity. A gay man’s journey from a deprived childhood through rage and towards self-realisation is a moving, mysterious dance to the music of time.

The combination of artistry and emotional directness in this film is overwhelming. Barry Jenkins writes and directs, having adapted Tarell Alvin McCraney’s unproduced play In Moonlight Black Boys Look Blue. Moonlight is about a young African American man and his coming of age, presented as three stages in his life, like the panels of a triptych. The film has power and generosity, giving such full access to his thoughts and feelings that it’s as if you are getting them delivered intravenously. It is the kind of film that leaves you feeling somehow mentally smarter and physically lighter.

– Moonlight is moving and mysterious: a dance to the music of time, in its way. But it also shows that the three stages can be considered in parallel, as well as in sequence: Little/Chiron/Black is a palimpsest of identities. Moonlight is a film about masculinity, the wounds and crises of which are the same for all sexualities, but conditioned by the background weather of race and class. “I cry so much sometimes I might turn to drops,” confesses Chiron to Kevin, and, as for so many men, growing up for him is the search for ways to cauterise sadness, to anaesthetise it with rage. Moonlight finds a way to convert it into happiness.”

★★★★★ Peter Bradshaw, The Guardian

”Story of African-American Boy Growing Up Is a Gamechanger. Indie filmmaker Barry Jenkins' movie about a troubled Miami youth becoming a man under tough circumstances is a flat-out masterpiece. 

It's impossible to pinpoint exactly how Barry Jenkins's Moonlight gets inside your head and makes you see the world with new eyes. But it does – and then it owns you. This is a game-changer, the kind of movie that defies glib categorization. Reduced to tweet size, it's about the experience of growing up black, gay and alienated in the Miami projects. Jenkins, adapting Tarell Alvin McCraney's play In the Moonlight Black Boys Look Blue, locks focus on one boy through three stages of his life – as a nine-year-old, a teenager, and an adult. Three stellar actors take us on this journey into the core of self-awareness. Each one will break your heart.

– What needs to be said about the movie, however, is that its hard shell never conceals its shimmering delicacy and feeling. Though drugs and gang violence are always present, Jenkins – who hasn't directed a film since 2008's Medicine for Melancholy  – creates cinematic poetry out of Chiron's failed effort to build a wall around his heart. The actors are uniformly superb, and Harris, who portrays the mother in all three segments, achieves something miraculous: a forgiving portrait of neglect. With the help of James Laxton's sinuous camerawork and a soulful score from Nicholas Britell, Jenkins shows us Chiron in the act of inventing himself, of creating an identity. The effect is both intimate and epic. Moonlight, which announces Jenkins as a major filmmaker, gets you good. It stays raw from first scene to last.”

★★★★  Peter Travers, Rolling Stone

”Is This the Year’s Best Movie?

To describe “Moonlight,” Barry Jenkins’s second feature, as a movie about growing up poor, black and gay would be accurate enough. It would also not be wrong to call it a movie about drug abuse, mass incarceration and school violence. But those classifications are also inadequate, so much as to be downright misleading. It would be truer to the mood and spirit of this breathtaking film to say that it’s about teaching a child to swim, about cooking a meal for an old friend, about the feeling of sand on skin and the sound of waves on a darkened beach, about first kisses and lingering regrets. Based on the play “In Moonlight Black Boys Look Blue” by Tarell Alvin McCraney, “Moonlight” is both a disarmingly, at times almost unbearably personal film and an urgent social document, a hard look at American reality and a poem written in light, music and vivid human faces.

– The nature and meaning of manhood is one of Mr. Jenkins’s chief concerns. How tough are you supposed to be? How cruel? How tender? How brave? And how are you supposed to learn?

– Mr. Jenkins is far too disciplined a filmmaker to turn his characters into symbols. He does not generalize. He empathizes. Every moment is infused with what the poet Hart Crane called “infinite consanguinity,” the mysterious bond that links us with one another and that only an alert and sensitive artistic imagination can make visible. From first shot to last, “Moonlight” is about as beautiful a movie as you are ever likely to see. The colors are rich and luminous. (The director of photography is James Laxton.) The music — hip-hop, R&B, astute classical selections and Nicholas Britell’s subtle score — is both surprising and perfect. 

But all this beauty — the sensuality of the camera movements, the slowness of many of the scenes, the lovely hush that descends over the final act — is more than just a matter of style or virtuosity. It’s integral to the movie’s argument. In structure and tone, “Moonlight” sets itself against the earnest, austere naturalism that has become a default setting for movies about social misery.

– And perhaps the most beautiful thing about “Moonlight” is its open-endedness, its resistance to easy summary or categorization. I guess I’m back where I started, trying to decide what this movie is about. As with any original and challenging work, the answer may take a while to emerge, but what strikes me now is less the pain of Chiron’s circumstances than the sense that, in spite of everything, he is free. A bullied, neglected and all-but-silent child, he grows toward an understanding of himself and his world, and though it is agonizing to witness his progress, it is also thrilling. To be afforded a window into another consciousness is a gift that only art can give. To know Chiron is a privilege.”

A. O. Scott, NY Times

”Writer/director Barry Jenkins’ bold and uniquely told film about the struggle to accept one’s own sexuality is both heartbreaking and deeply relevant.

– Despite the difficult subject matter at hand, Jenkins avoids drowning us in despair. There’s a remarkably unexpected focus on the beauty that surrounds Chiron with moments of soaring wonder so perfectly aligned that there’s something almost Malickian about his marriage of lush music and dreamy imagery. It’s an entirely unique vision and wrongfoots us from the start. Similarly, the script avoids cliche and refuses to paint these characters as the stereotypes they’re so often presented as. 

But Jenkins doesn’t pull any punches in showing the crushing loneliness and horrific violence of being a gay man in a culture where homosexuality is seen as a weakness. We see the visible and invisible scars that develop from a lack of acceptance and by the time we finally meet adult Chiron, played with incredible nuance by ex-athlete Trevante Rhodes, he’s trapped by his own desire, regulating his behaviour to remove anything that could be seen as “gay”. 

– There’s a thrilling, heart-pumping chemistry in these scenes as we see Chiron’s performed toughness fade in the face of a love he’s so sorely needed throughout his tortured life. It’s beautifully choreographed and easily the most believably intimate gay pairing since Andrew Haigh’s Weekend. Every single aching glance is a poignant reminder of what Chiron has endured to get here.

Moonlight is a profoundly moving film about growing up as a gay man in disguise, a difficult and damaging journey that’s realised with staggering care and delicacy and one that will resonate with anyone who has had to do the same. We’re starved of these narratives and Jenkins’ electrifying drama showcases why they are so hugely important, providing an audience with a rarely seen portrait of what it really means to be a black gay man in America today. It’s a stunning achievement.”

★★★★★ Benjamin Lee, The Guardian

Ohjaus: Barry Jenkins

Näyttelijät: Naomie Harris, André Holland, Mahershala Ali, Janelle Monáe, Trevante Rhodes, Ashton Sanders, Jharrel Jerome

Levittäjä: Cinema Mondo

Kieli: Englanti, tekstitetty suomeksi. 

 

1h 51min K-12 Väkivaltaista sisältöä Seksuaalista sisältöä Ahdistusta aiheuttavaa sisältöä Päihteet/huumeet
     

    Ajankohtaista

    Giacomo Puccinin Madama Butterfly Kinon valkokankaalla su 2.4. klo 18.00! Katso traileri täältä ja varaa tai osta liput täältä!

    ***

    Yleisön pyynnöstä alennusperusteiset liput saa nyt suoraan verkkokaupasta! Lippuja ostaessa klikkaa hinnan vieressä olevaa vaihda lipputyyppiä -linkkiä ja valitse oikea vaihtoehto. Alennusperusteisen lipun ostaminen edellyttää asianmukaista korttia tai todistusta. 

    ***

    Kevätkauden 2017 Kuukauden pohjoismaiset elokuvat ovat nyt varattavissa täällä!

    ***

    Cult Club esittää: Kulttielokuvia kansalle! Kino Tapiolan uuden esityssarjan syys-talven 2016 näytökset olivat menestys! Jatkamme sarjaa keväällä 2017 – ehdota meille kulttileffoja esitettäväksi täällä!

      

    Ohjelmisto ja aukioloajat


    Lipunmyynti teatterilla avautuu puoli tuntia ennen päivän ensimmäistä elokuvanäytöstä ja sulkeutuu päivän viimeisen näytöksen alettua.

    ***

    Kino Tapiola on ensi-iltateatteri joka valikoi ohjelmistoonsa pääasiassa eurooppalaisen ja kotimaisen elokuvan parhaimmistoa. Ohjelmisto julkaistaan maanantai-iltapäivisin viikoksi kerrallaan. Elokuvaviikko on aina perjantaista torstaihin.

    ***

    Kiireellisissä tiedusteluissa viikonloppuisin ja iltaisin kannattaa ottaa puhelimitse yhteyttä lipunmyyntiin teatterin aukioloaikoina, puh. 0400 885 779. Sähköposteihin vastataan vain arkipäivisin.


     
     

    Yhteystiedot
    Mäntyviita 2, Tapiola · puhelin 0400 885 779 (aukioloaikoina) · info@kinotapiola.fi
    Avoinna näytöspäivinä puoli tuntia ennen ensimmäisen näytöksen alkua.

    Ota yhteyttä