Näytöksiin myydään tällä hetkellä 85 paikkaa (eli alle puolet 194 paikan salikapasiteestamme). Suosittelemme siis ostamaan liput etukäteen verkosta! Kerromme kyllä jos näytös on loppuunmyyty, muutoin tilaa on ja lippuja saa vielä paikan päältäkin:)
***
Genre-leffaa Kinon Halloween-lauantaihin! Virittelemme Kinolle synkkää tunnelmaa mm. kera pöpöjä ja pahoja henkiä tappavien jallu-drinkkien, ja pukeutua saa halutessaan muihinkin kuin tavallisiin vaatteisiin!
Vauhdikkaan toimintatrillerin ja sysimustan komedian yhdistelmä Why Don’t You Just Die! saattaa hyvinkin olla vuoden energisin ja elokuvallisin ensi-ilta. Tarina käynnistyy, kun nuori Matvei päätyy yksin yllätysvierailulle tulevien appivanhempiensa luokse. Nuorukainen ei halua muuta kuin toteuttaa tyttöystävänsä Oljan hartaimman toiveen. Pyrkimyksenä on päästää päiviltä Oljan rasvainen isäukko, rakastettu ja vihattu poliisipäällikkö.
Poliisimiehen pyöreä ulkomuoto pettää. Sulhaskandidaatilla onkin vastassaan niin kova luu, ettei nuoruuden vetreydestä ja ketteryydestä ole juuri hyötyä. Nyrjähtänyt kissa ja hiiri -leikki yltyy pyörryttäville kierroksille, kun Matvei tajuaa pian tehneensä elämänsä kenties kohtalokkaimman virheen todistaakseen rakkautensa.
Elokuvan alkuperäinen ikäraja on K18.
Kirill Sokolovin esikoisohjauksessa on Quentin Tarantinon varhaistuotannon alkuvoimaa sekä kahlitsematonta vimmaa, joka muistuttaa Guy Ritchien parhaista saavutuksista Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) ja Snatch (2000). Kansainvälisissä kritiikeissä tyylistä on löydetty yhtäläisyyksiä myös ohjaajalegenda Sam Peckinpahin (mm. Hurja joukko, Olkikoirat) tuotantoon ja japanilaisen kulttiohjaajan Sion Sonon töihin. Esikoispitkänsä paitsi ohjannut ja käsikirjoittanut, myös leikannut moniosaaja Sokolov on itse maininnut yhdeksi keskeiseksi esikuvakseen italowestern-konkari Sergio Leonen.
”Exists on a continuum somewhere between Guy Ritchie and Quentin Tarantino, maybe triangulated with a bit of Sergio Leone: there’s some Morricone-ish keening on the soundtrack. — An accomplished film that makes the very most of its limited sets, without seeming constricted or stagey.” Peter Bradshaw, The Guardian
”Leaving nothing to the imagination, the film’s original title translates as Daddy, Die!, which is subtle as a shotgun blast to the face. But on this evidence, Sokolov is a more arch and artful filmmaker than he may first appear.” Stephen Dalton, The Hollywood Reporter
”A confidently mounted blur of different filmmaking styles, ethical codes and generational clashes that welcomes the viewer to laugh, wince and gawp” Anton Bitel, Sight and Sound
