”Viiden tähden Maja lapsuuden reunalla on mestarillinen aikamatkaelokuva, jonka maailmassa viipyy pitkään astuttuaan teatterista ulos” ★★★★★ HS
Maja lapsuuden reunalla on Nuoren naisen muotokuva -elokuvalla maailmankartalle lennähtäneen Céline Sciamman uusin mestariteos: taianomainen katsaus lapsuuteen, muistiin ja ystävyyteen – ja samalla oodi äideille ja tyttärille.
8-vuotias Nelly (Joséphine Sanz) on juuri menettänyt isoäitinsä. Hän matkustaa vanhempineen isoäidin kotitaloon, joka pitää tyhjentää. Kaapit ovat täynnä Nellyn äidin (Nina Meurisse) lapsuusmuistoja. Nelly yrittää niiden avulla ja äidiltä kyselemällä luoda kuvaa, millainen äiti on ollut lapsena. Äiti ei kuitenkaan ole kovin vastaanottavainen, sillä hän on keskellä suruprosessia. Eräänä aamuna Nelly lähtee kävelylle lähimetsään ja kohtaa siellä ikäisensä ja näköisensä tytön, rakentamassa äitinsä lapsuudenmajaa.
”MAJA LAPSUUDEN REUNALLA toimii usealla tasolla. Se on muotovalio aikamatkaelokuva, mutta myös tutkielma surusta, surun voittamisesta, lapsuudesta ja ennen kaikkea äiti–tytär-suhteesta.
Kummitusmaisesta tunnelmastaan huolimatta Maja lapsuuden reunalla ei ole pelottava vaan kuten elokuvan Nelly: melankolinen, mutta utelias uuden edessä.
Minimalistisen elokuvan muoto on täysin vastakkainen kuin sen isot teemat. Maja lapsuuden reunalla on hidastempoinen, verrattain lyhyt ja sen kohtaukset sijoittuvat vain muutamalle tapahtumapaikalle.
Soundtrackina kuullaan tuulen huminaa ja linnunlaulua. Musiikki pauhaa koko kankaan leveydeltä vasta pakahduttavassa loppukohtauksessa.
CÉLINE SCIAMMAN kerronta on balsamia niille, jotka ovat kyllästyneitä kikkaileviin juonenkäänteisiin ja itsetarkoituksellisiin lopputwisteihin. Sciamma ei alleviivaa eikä selitä puhki. Elokuva sirottelee jälkeensä pisteitä, joiden palkitseva yhdistäminen kuuluu katsojalle.
Sciamman luomassa maailmassa viipyy vielä pitkään sen jälkeen, kun on astunut ulos teatterista. Missä oikein olen? Mitä juuri äsken näin?” ★★★★★ HS
