Korealaisohjaaja Bong Joon-ho on genrealkemisti. Parasitessa hän yhdistää toiminnallisen veijaritarinan vakavaan yhteiskuntakritiikkiin, ja tuloksena on kultaa. Pikkutarkasti tuotetussa elokuvassa toimii kaikki käsikirjoituksesta äänisuunnitteluun ja kameratyöhön.
Jokainen värisävy ja kompostitio on hiottu ja harkittu. Äveriään Mr. Parkin designtalo sävyttyy harmaan värikartalle. Ki-Taekin perheen kellariasuntoa ja sen ympäristöä kuvataan laajemmalla väriskaalalla. Erilaiset värikartat rakentavat osaltaan elokuvan kahtiajakautunutta maailmaa.
Parasiten kuvasi Hong Kyung-pyo, jonka dynaaminen kameratyö leimaa tärkeimpiä korealaisia nykyelokuvia Motherista (2009) Burningiin (2018). Hän on Bong Joon-hon luottokuvaaja.
Bong Joon-ho teki alkuperäiselokuvan rinnalle nyt nähtävän mustavalkoisen version, joka korostaa Parasiten roolia osana elokuvahistorian jatkumoa. Mustavalkoisena se muistuttaa elokuvataiteen juurista ja suurista valkokangastarinoista.
Mustavalkoinen Parasite tuntuu myös realistisemmalta: siinä on italialaisklassikoiden sosiaalista sanomaa ja karheita henkilöhahmoja. Toisaalta monokromaattisuus vieraannuttaa tarinan ajastamme. Tragikomedia saa ikiaikaisia ja arkkityyppisiä sävyjä.
