Kahden Oscarin ehdokas: Paras naispääosa ja Paras musiikki!
”Pedro Almodóvar delivers an emotional bundle of joy. Almodóvar’s poetic conviction and creative fluidity flow through this moving baby-swap drama about two single mothers and buried secrets from the Spanish civil war” ★★★★★ The Guardian
”Pedro Almodóvar sulkee Francon diktatuurin Espanjaan viiltämiä haavoja: Ohjaajan uutuusdraama on harvinaisen poliittinen.” ★★★★ HS
Kaksi naista, Janis (Penélope Cruz) and Ana (Milena Smit) kohtaavat synnytyssairaalassa. Molemmat ovat naimattomia ja tulleet raskaaksi vahingossa. Keski-ikäinen Janis on onnensa kukkuloilla, teini-ikäinen Ana on kauhuissaan, katuvainen ja ahdistunut. Janis yrittää kannustaa häntä, kun he astelevat sairaalan käytävillä kuin unissakävelijät. Muutamat sanat, joita näiden tuntien aikana vaihdetaan, luovat heidän välilleen siteen, joka yllättäen kasvaa, monimutkaistuu ja muuttaa heidän elämänsä. Legendaarisen espanjalaisohjaaja Pedro Almodóvarin kiitetty uutuuselokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla.
”Onko tämä Almodóvarin parhaimpia? Kyllä ja ei.
Yllätyin ja vierastin tarinan perinteisyyttä Almodóvarin omalla asteikolla, mutta vimman ja roiskeiden puuttuessa tilalla on aina jotakin uutta, tällä kertaa filosofiaa muistoista ja pohdintaa ihmisen identiteetin muodostumisesta. Almodóvarille tyypillistä kevyttä melodramaattista liioittelua unohtamatta.
Almodóvarin taiturimaisuutta kertojana osoittaa, miten hän osoittelematta yhdistää kepeästi kerrotun pintajuonen sisällissotaan ja rinnastaa nykyhetken tragediat menneisiin kauheuksiin. Jänne kantaa elokuvan viimeiseen kuvaan saakka.” ★★★★ HS
”Not parallel actually: that would mean they don’t touch. Here we have convergent mothers; intersecting mothers whose lives come together with a spark that ignites this moving melodrama, which audaciously draws a line between love, sex, the passionate courage of single mothers, the meaning of Lorca’s Doña Rosita the Spinster and the unhealed wound of Spain’s fascist past. Pedro Almodóvar’s new movie has the warmth and the grandiloquent flair of a picture from Hollywood’s golden age (something starring Bette Davis and Joan Fontaine maybe, with music by Max Steiner) and the whiplash twists and addictive sugar rush bumps of daytime soap.
As ever with Almodóvar, there are gorgeously designed interiors with fierce, thick blocks of Mondrian colour, huge closeups of the female leads and overhead shots of food preparation. It’s impossible to watch this film without just feeling grateful that its director is still so fluent, so creative, still making us a gift of these films. There is a lot going on here, and perhaps the emotions and thoughts spill over the edges of its narrative form. But it would be obtuse not to let yourself travel downstream on this film’s emotional surge.
– And the film allows you to ponder not just the mother-child bond – strong enough to confront fascism – but the way everyone has to let their children be influenced by strangers; the unintended upbringing of being out in the world. What an emotional experience.” ★★★★★ The Guardian
