”Annette on kunnianhimoisimpia yrityksiä uudistaa musikaalin genreä. – Rooleissa nähdään karismaattiset maailmantähdet Adam Driver ja Marion Cotillard.” HS
”musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.” ★★★★ Episodi
Cannesissa parhaana ohjaajana palkitun Leos Carax’n uutuus on häpeilemättömän melodramaattinen, absurdi ja fantastinen satu, jossa on ohjaajan varhaistyön Pont Neufin rakastavaiset (1990) taianomaista kauneutta ja Holy Motorsin (2012) villiä sekopäisyyttä. Popin kulttiyhtyeen Sparksin oudot ja ihanat sävelet kuljettavat mielen pimeälle puolelle syöksyvää, ylenpalttista rock-oopperaa.
Henry McHenry (Adam Driver) on kiistanalainen stand up -koomikko, jonka rakastettu on kaikkien palvoma oopperatähti Anne (Marion Cotillard). Siinä missä Annea kuljetetaan limusiinilla enkelten kaupungin loisteliaimmille areenoille, Henry kaahaa moottoripyörällään laitakaupungin räkäisille pikkuklubeille esittämään omaa showtaan.
Henry valmistautuu esityksiinsä kuin nyrkkeilijä otteluun. Lavalla hänestä kuoriutuu Andy Kaufmanista muistuttava äkkiväärä ja anarkistinen nero, joka performanssissaan etsii yhä uusia tapoja loukata yleisöään.
Marion Cotillard tulkitsee herkästi viihdeteollisuuden raadollisuuteen ja puolisonsa hulluuteen hukkuvaa oopperatähteä. Annen ja Henryn tytär, Annette, osoittautuu poikkeuksellisen lahjakkaaksi – kyseessä on erityislapsi sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä.
”A Star Is Born -tyyppisen julkkissuhteen romanttisesta toksiseksi kääntävä musikaali ei varmaan ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ja persoonallisen elokuvan ystäville – ja erityisesti Sparks-faneille – se on herkkua.
Amerikassa syntyneet mutta 1970-luvulla Englantiin muuttaneet veljekset Ron ja Russell Mael ovat tehneet yhdessä musiikkia 1960-luvun lopulta lähtien. Vuodesta 1972 heidät on tunnettu Sparks-yhtyeenä, joka on vuosikymmenien saatossa saanut aikaiseksi joitakin listahittejä mutta ennen kaikkea uskollista kulttiseurantaa.
Sparksin kappaleille tyypillistä on, että ne perustuvat usein jollekin hokemalle, josta kasvatetaan hengästyttävä pop-sinfonia. Tavallisten lemmenluritusten sijaan niiden usein täyteen ahdetut sanoitukset tuntuvat kertovan tragikoomisia tarinoita. Se tuntuu pätevän myös Annette-elokuvaan, joka perustuu veljesten alkuperäistarinaan ja sisältää heidän musiikkiaan.
– Annette on siis musikaali, ja vieläpä sellainen, jossa satunnaisten laulu- ja tanssipurskahdusten sijaan osa tarinankuljetuksesta ja hahmojen välisestä dialogista käydään laulaen. Ei ihan Les Misérablesin tapaan, jossa koko libretto lauletaan, mutta ei paljon puutukaan. Se ei varmasti ole kaikkien makuun, mutta musikaalien ystäville luvassa on jotain uutta ja erilaista – ja ihastuttavaa, vaikka laulullisesti isot tykit käytetäänkin tarinan alkuvaiheessa.” ★★★★ Episodi
