Yleisön toiveesta kesäuusinnassa, viimeinen näytös!
”Sodasta traumatisoitunut mies on pääosassa epookkielokuvassa, jossa on paljon samaa kuin suositussa Babylon Berlin -sarjassa. – Tällaisissa lavasteissa voi kertoa voimakkaita tarinoita, joissa leiskuvat suuret tunteet ja joissa ihmiselämän nurjuus on tehdasasetus. Kohtalokkuutta korostaa kaikkien tietämä lopputulema eli natsien valtaannousu. – Fabianin epookki on huolellista, mutta oivaltavalla tavalla pienimuotoista. – ELOKUVAN kantava voima on vaikuttava näyttelijäntyö.” ★★★★ HS
”Nautittava elokuva kertoo nuorehkosta miehestä kesän 1931 hekumallisessa Berliinissä hänen etsiessä ja löytäessä rakkautta ja itseään.” ★★★★ Episodi
1930-luvun Berliini. Nouseva saksalaistähti Tom Schilling näyttelee nuorta Jakob Fabiania, joka kuluttaa päivänsä tyhjänpäiväisessä työssä tupakkayhtiön mainosmiehenä, mutta herää eloon öisin vaeltamaan hedonististen nautintojen perässä Berliinin tummanpuhuvilla kujilla ja paheellisissa yökerhoissa. Kyyninen Jakob kohtaa yössä liikkuvan Cornelian (Saskia Rosendahl) ja rakastuu, mutta maailma heidän ympärillään alkaa hajota. Natsien valtaannousun merkit ovat jo ilmassa. Elokuva perustuu Erich Kästnerin samannimiseen romaaniin.
”Sodasta traumatisoitunut mies on pääosassa epookkielokuvassa, jossa on paljon samaa kuin suositussa Babylon Berlin -sarjassa. – Berliini oli dekadentin yöelämän mekka, joka houkutteli sodasta toipuvien ja huvittelunhaluisten kansalaisten lisäksi taiteilijoita, boheemeja sekä vähemmistöjä. Tällaisissa lavasteissa voi kertoa voimakkaita tarinoita, joissa leiskuvat suuret tunteet ja joissa ihmiselämän nurjuus on tehdasasetus.
– Visuaalisesta muotokielestä tulee väistämättä mieleen myös R.W. Fassbinderin magnum opus Berlin Alexanderplatz -televisiosarja. Ohjaaja Dominik Grafin visuaaliset ratkaisut ja elokuvalliset kikat ovat kuitenkin sen verran omintakeisia, että pesäeroa kahteen muuten niin ilmiselvään referenssiin syntyy riittävästi. Fabianin epookki on huolellista, mutta oivaltavalla tavalla pienimuotoista. Näyttävillä joukkokohtauksilla ei mässäillä vaan ulkokuvia kuvitetaan vaikkapa välähdyksillä Berliinin muotokuvaelokuvasta Die Stadt der Millionen (Trotz, 1925).
– ELOKUVAN kantava voima on vaikuttava näyttelijäntyö. Schillingin Fabian on monitahoinen ja kompleksinen nuori mies, joka on traumatisoitunut sodasta. – Fabianilla on pituutta kaksi minuuttia vaille kolme tuntia, mutta se ei ole ongelma. Elokuvan arvaamattomuus ja tempo pitävät jännitettä yllä jopa muutaman viipyilevän sivurönsyjakson läpi.” ★★★★ HS
Elokuvan alkuperäinen ikäraja K12.
