”Jos malttaa lopputekstien yli, saattaa liikuttua äkisti. — Toiveessa ajatukset toivosta ja leikistä yhdistyvät, kun kerrontaa ohjailee mielikuvituksen poukkoileva logiikka. Lapsen toivoa kannattelee kyky leikkiä, kuvitella mahdottomia myös epätoivoisessa ajassa. Vielä elokuvateatterista poistuessa ajatus kuvittelun vallankumouksellisuudesta kytee aivoissa. Nyt toivoa, leikkiä, toivoa.” / HS